Delightful Eight
Muutama päivä sitten hoksasin tutun päivämäärän lähestyvän: 7.2. tulisi firman perustamisesta kuluneeksi kahdeksan vuotta. Viime vuosi oli niin vauhdikas, että päätin kirjoittaa siitä aivan mielettömän postauksen.
Kirjoitus tulisi jättämään varjoonsa kaiken, mitä olen aiemmin kirjoittanut niin verkkoon kuin paperillekin, ja sen asiasisältö olisi ollut vain timantinkovaa, käytännön toimenpiteillä toimivaksi testattua faktaa. Olisin kiitellyt asiakkaideni kanssa tehtyjä töitä, haasteita ja ratkaisuja ja olisi ollut hienoa käydä läpi muutamia kovia tilanteita ja niitä katarttisia jälkitunnelmia, kun tilanteet olivat ratkenneet.
Käytännön esimerkit olisi siinä esitelty kera havainnollistavien infograafien, jotka olisivat aidosti valaisseet käsiteltävää asiaa ja syventäneet sanomaa. Typografia olisi ollut käsittämättömän hienostunutta, niin että lukija ei olisi edes huomannut, kuinka hänen huomiotaan ohjaillaan eri kohtiin.
Olisin lisännyt siihen jokaisen lukijan maailmaa avartavan ideologisen pohjan kaikista asioista, joita olen oppinut vuoden aikana lukemistani markkinointi-, johtamis- ja itsensäkehittämiskirjoista, -internetjulkaisuista ja ja lisännyt käytännön ääntä käymistäni keskusteluista. Lähitulevaisuuden ennusteeni olisivat tarjonneet jokaiselle jotain tehtävää huomiseksi, ensi viikolle, ennen kesää ja tämän vuoden ajalle. Juuri aloittamani johtamisopinnot olisivat myös saaneet kappaleen tai pari, koska olisin varmasti halunnut avata vähän sitä, miten se jatkossa vie firman toimintaa yhä hienommaksi.
Epäröin oikeastaan vain sitä, olisinko kyennyt tarpeeksi alleviivaamaan projektitoimituksissa kanssani työskentelevien tuiki tärkeiden yhteistyökumppaneitteni merkitystä, siis heidän, jotka moninkertaistavat projektien arvon sisällöntuotanto-, kuvitus-, markkinointi- tai teknisellä osaamisellaan.
Olin alkamassa läpikäymään listaa toimistoista, jotka voisivat hoitaa postauksen aiheuttaman yhteydenottojen vyöryn, ja mietin, mikä PR-toimisto kykenisi viestimään sen, etten valitettavasti olisi kuitenkaan pystynyt aloittamaan kaikkien kanssa heti uutta yhteistyötä, koska vanhat uskolliset asiakkaanikin ovat vielä olemassa ja haluan kehittää heidänkin casejään pitkäjänteisesti.
Lopulta kuitenkin ymmärsin, että koko postaushan olisi kuulostanut pahemmanlaatuiselta itsekehulta, kun tarkoitus oli vain juhlistaa tätä itselle tärkeän päivän merkitystä. Edelleenhän saan tehdä tätä rakastamaani työtä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa tulen hyvin toimeen.
Kiitos siis kaikesta tähänastisesta, kaikille.
Palataan huomenna!