Pois pois pois, vai tuota vähän paremmin?

6.6.2021

Kuinka usein ollaankaan oltu tilanteessa, jossa kaikki ovat innoissaan ja aletaan tehdä jälleen yhtä HUIKEAA verkkopalveluprojektia? Kaikki on mahdollista, tutkimus ja benchmarkkaus on tuonut parannuskohteita ja budjettiakin löytynyt.

Suurin osa projekteista saadaan vauhtiin ja kuukauden-parin päästä ollaan tilantessa, jossa suunnitelmat ja määrittelyt alkavat olla valmiina. Mitä silloin on jäljellä?

Onko prosessissa keskitytty siihen, mitä palvelun ei pitäisi olla? Kaikki ovat päässeet sanomaan, mitä toteutuksessa ei ainakaan pitäisi olla. Yksittäisiin detaljeihin on helppo pureutua ja vaatia itselle tärkeää yksityiskohtaa mukaan, vaikka ”muuten on ok”. Lopulta kaikki särmät on hiottu, outoudet poistettu ja jäljellä ei ole mitään, mikä tekisi lopputuloksesta erityisen mieleenpainuvan.

Vai onko keskitytty siihen, mitä palvelun pitäisi olla? Hedelmällisempi tapa toimia on vahvistaa vahvuuksia. Alussa on ajatuksia, toiveita ja haaveita, joita voi myös vahvistaa. Kaikki ideat ovat hyviä, mutta jotkut vain ovat hyvempiä kuin toiset. Tämä joukko ideoita lähtee matkalle kohti vakaata lopputulosta. Matka on vaikea ja kaikki ideat tarvitsevat tukea ja ymmärrystä saadakseen tehdä matkansa juuri niin pitkään kuin substanssia riittää. Kun idea on tehnyt tehtävänsä, se päästetään lepoon ideoiden lepokotiin. Ehkä ensi kerralla on tämän idean vuoro päästä matka loppuun asti.

Palataan pääaiheeseemme, eli siihen tuotantoon josta olimme alussa niin innoissamme. Tuotannon matkalla ollaan käyty läpi monenlaista. Pari kolme vahvinta ideaa on saanut tehdä ehkä jopa koko matkan kasvaen ja vahvistuen. Lopulta tuotannossa ei ole enää mitään turhaa ja se on valmis.

Lopputulos määritelmällisesti sama kummassakin mallissa: kaikki turha on karsittu pois ja rönsyjä ei ole jäljellä. Mutta se, mitä on jäljellä, onkin toisessa mallissa hiipunut kalpeaksi muistoksi siitä, mitä joskus hieman oli, kun toinen on kasvanut heiveröisistä ajatuksista vahvaksi palvelun ytimeksi ja persoonallisuudeksi.

© Aleksi Manninen
//
Pois poi