Alkon AI-aamiainen
Viime aikoina on ollut mukava päästä puhumaan tekoälyn käytöstä monenlaisiin tilaisuuksiin eri firmoista Aalto-yliopistoon. Henkilökohtaisesti ilahduttaa, että AI-keskustelussa ilmatilaa alkaa saada teknisten edistysaskeleiden ihastelun lisäksi myös ihmiskokemusten ja motiivien tutkiskelu ja ymmärrys.
Yksi tärkeä kumppani tällä matkalla on ollut Ylen Tove Mylläri, jonka kanssa tänään oltiin Alko Oy:n AI-työpajassa avaamassa parin viimeaikaisen casen taustoja, toteutusta ja tuloksia. Vanhojen muistelu sai nostalgista liikehdintää aikaan, ja monesta asiasta tuntuu kuluneen pitkäkin aika, vaikka nyt tarkasteltiin n. puolen vuoden aikana tehtyjä asioita.
Käytännössä oma työnkuvani Ylen vastuullisen tekoälyn osastolla on viime kuukausina muuttunut niin, että olen yhä enemmän ihmisten kanssa ja yhä vähemmän yksin ruudun ääressä. Käyttäjähaastatteluihin, sidosryhmätyöhön, fasilitointiin, tiimien AI-valmentamiseen ja yhteiskehittämiseen voi nyt panostaa enemmän kuin koskaan aiemmin. On osattava kohdata ihmisiä, ymmärtää tilanteita ja ohjata monimutkaisia prosesseja järkevään suuntaan.
AI-vetoisen työtavan ansiosta muotoilua voi sisällyttää prosesseihin enemmän kuin aiemmin olisi ollut mahdollista. Työnkulut hoitavat rakenteen, ihminen ohjaa ja arvioi discoverystä epiceihin, käyttäjätutkimuksesta strategisiin keskusteluihin. Devaajakollegoiden kehittämä koodausagenttiporukka hoitaa featuret tuotantoon joka päivä hieman tehokkaammin. Jopa itse pystyn ottamaan backlogilta issueita ja viemään koodia tuotantoon, mikä tuntuu edelleen uskomattomalta.
Muotoilu on nyt myös entistä selkeämmin osa oman tiimin prosessia. Jokainen tiimimme jäsen tuo mukaan oman asiantuntemuksensa, jolla kehitämme työnkulkua paremmaksi. Yksi siisteimmistä tilanteista tapahtui vähän aikaa sitten, kun tiimikaveri esitteli, kuinka oli tehnyt featureprototyypin rakentamallani agentti-skillillä. Vaikka itse olin muissa hommissa silloin kun tilanne oli päällä, osaamiseni oli auttamassa kollegaa kun hän sitä tarvitsi.
Tiiminä pystymme pitämään kokonaisuuden näkyvissä tavalla, joka olisi aiemmin vaatinut paljon isomman porukan. Ihminen tunnistaa lopulta oikeat ongelmat, kerryttää ja hoivaa kontekstia ja ohjaa prosessia niin, että lopputulos vastaa johonkin todelliseen tarpeeseen.